SkyFlux

PLANEETAT

Merkurius aamutaivaalla: etsi se Venuksen avulla ennen auringonnousua

Julkaistu · Päivitetty

Piirros taivaasta kaakossa Helsingissä 20. marraskuuta aamun siviilihämärän alkaessa: Merkurius 8°:n korkeudella atsimuutissa 132°, Venus 15°:n korkeudella atsimuutissa 145°, Spica noin 2° lähes suoraan Venuksen alapuolella, Arcturus korkealla yläpuolella ja ekliptika katkoviivana, joka nousee jyrkästi horisontista.
Taivas Helsingissä (60,2° pohjoista leveyttä) 20. marraskuuta aamun siviilihämärän alkaessa, kun Aurinko on 6° horisontin alapuolella. Kirkas Venus näyttää tietä; Merkurius on noin 15°:n päässä siitä alavasemmalla. Paikat on laskettu JPL Horizonsilla.SkyFlux · JPL Horizons

Myöhään 20. marraskuuta UTC-aikaa (Suomen aikaa 20. ja 21. marraskuuta välisenä yönä) Merkurius on kauimpana Auringon länsipuolella: kulmaetäisyys Auringosta on silloin 19,6° (suurin läntinen elongaatio). Pohjoisella pallonpuoliskolla näihin aikoihin on aamuisin hyvä tilaisuus nähdä Merkurius, jota on paljain silmin näkyvistä planeetoista vaikein löytää. Tietä näyttää kirkas Venus, joka on Merkuriusta ylempänä ja oikealla.

Miksi marraskuun loppu on pohjoisella pallonpuoliskolla hyvää havaintoaikaa

Merkuriuksen rata on Maan radan sisäpuolella, joten Maasta katsottuna planeetta näyttää heilahtelevan Auringon puolelta toiselle. Auringon länsipuolella ollessaan se nousee ennen Aurinkoa ja näkyy aamuhämärässä. Myöhään 20. marraskuuta (UTC) se on tällä puolella kauimpana Auringosta.

Kulmaetäisyys ei ole suuri, mutta tilannetta auttaa ekliptika, Auringon vuotuinen näennäinen rata taivaalla; planeetat pysyttelevät sen lähellä. Pohjoisen pallonpuoliskon syksyllä ekliptika nousee ennen auringonnousua jyrkästi itähorisontista: aamun siviilihämärän alkaessa 20. marraskuuta se leikkaa Helsingissä horisontin noin 41°:n kulmassa, kun kevätpäiväntasauksen aikoihin aamuhämärässä kulma on vain 9°. Kun ekliptika nousee jyrkästi, Merkurius on Auringon yläpuolella eikä sen vieressä, ja suurempi osa sen kulmaetäisyydestä Auringosta näkyy korkeutena horisontin yläpuolella.

Merkurius on taivaalla selvästi Aurinkoa pohjoisempana: osaksi siksi, että tähän aikaan vuodesta ekliptika kaartuu Auringon länsipuolella pohjoisemmaksi, ja osaksi siksi, että Merkurius on itse noin 2° ekliptikan pohjoispuolella. Deklinaatio on taivaan vastine maantieteelliselle leveydelle: Merkuriuksen deklinaatio on −12,2°, Auringon −19,8°. Siksi Merkurius nousee pohjoisilla leveysasteilla selvästi ennen Aurinkoa, Helsingissä 2 tuntia 18 minuuttia ennen auringonnousua.

Mihin katsoa

Aloita etsiminen noin tunti ennen auringonnousua ja katso matalalle kaakkoon (etelämpänä itäkaakkoon). Merkurius on silloin jo 7–8°:n korkeudella kaikkialla 40. ja 60. leveyspiirin välillä; sitä ennen se on matalammalla ja horisontin paksummassa utukerroksessa. Etsi ensin Venus. Se kulki lokakuun lopulla Maan ja Auringon välistä (alakonjunktio) ja on nyt tämän taivaanosan kirkkain kohde, magnitudiltaan −4,9 (magnitudiasteikolla mitä pienempi luku, sitä kirkkaampi kohde). Merkurius on Venuksesta alempana ja vasemmalla, 20. marraskuuta noin 15°:n päässä eli puolentoista nyrkin verran, kun käsi on ojennettu suoraksi. Väli kasvaa 14. marraskuun 13 asteesta 26. marraskuun 20 asteeseen, koska Venus etääntyy Auringosta nopeammin kuin Merkurius, joka kääntyy 20. päivän jälkeen takaisin Aurinkoa kohti.

Korkeudet 20. marraskuuta aamun siviilihämärän alkaessa, kun Aurinko on 6° horisontin alapuolella:

  • 60,2° pohjoista leveyttä (Helsinki): Merkurius 8°, Venus 15°; siviilihämärä alkaa 56 minuuttia ennen auringonnousua.
  • 51,5° pohjoista leveyttä (Lontoo): Merkurius 10°, Venus 19°; siviilihämärä alkaa 42 minuuttia ennen auringonnousua.
  • 40° pohjoista leveyttä (Madrid, New York): Merkurius 12°, Venus 24°; siviilihämärä alkaa 33 minuuttia ennen auringonnousua.

Merkurius pysyy näillä korkeuksilla suunnilleen 17.–23. marraskuuta. Noin 2° lähes suoraan Venuksen alapuolella on Spica, Neitsyen tähdistön kirkkain tähti. Älä sekoita sitä Merkuriukseen: Merkurius on kirkkaampi ja paljon alempana ja kauempana vasemmalla.

Jos haluat nähdä, missä Merkurius on omalla taivaallasi, avaa SkyFluxin taivaskartta.

Mitä näet

Paljain silmin Merkurius on vain valopiste vaalenevalla taivaalla. Se kirkastuu päivä päivältä, koska näemme yhä suuremman osan sen valaistusta puoliskosta: magnitudi on 14. marraskuuta +0,3, 17. päivänä −0,2, 20. päivänä −0,4 ja 23. päivänä −0,6. Horisontin lähellä utu kuitenkin vaimentaa sen valoa, joten se voi näyttää himmeämmältä kuin luvuista voisi päätellä.

Kiikarista on apua: siirrä kiikaria hitaasti Venuksesta alaspäin ja vasemmalle, ja kun olet löytänyt Merkuriuksen, laske kiikari ja etsi se paljain silmin. Laita kiikari pois ennen auringonnousua. Aurinko nousee lähelle sitä kohtaa, johon olet katsonut, ja lyhytkin vilkaisu siihen kiikarilla voi vaurioittaa silmiä pysyvästi.

Kuu ei häiritse: aina 23. marraskuuhun asti se on laskenut jo ennen aamuhämärää, ja 24. päivän täysikuusta alkaen se on aamuhämärässä matalalla lännessä, Merkuriusta vastapäätä.

Miksi Merkuriusta on vaikea nähdä

Merkuriuksen rata on niin pieni, ettei planeetta Maasta katsottuna koskaan etäänny Auringosta yli noin 28 astetta. Pohjoisilta keskileveysasteilta se nähdään siksi matalalla ja hämärässä, harvoin jos koskaan täysin pimeällä taivaalla. Tällä kertaa suurin kulmaetäisyys on vain 19,6°, koska Merkuriuksen etäisyys Auringosta on noin 50 miljoonaa kilometriä: lähellä pienintä (46 miljoonaa kilometriä) ja selvästi alle suurimman (70 miljoonaa kilometriä). Mitä lähempänä Aurinkoa Merkurius on, sitä pienempi on sen suurin näennäinen kulmaetäisyys Auringosta.

Lähteet ja lisenssit

  • JPL Horizons (NASA/JPL) — Merkuriuksen, Venuksen, Auringon ja Kuun paikat, elongaatio, magnitudit, vaihe, deklinaatiot sekä korkeus ja atsimuutti havaintopaikalta; laskettu 17. lokakuuta 2026, Helsingin arvot 20. lokakuuta 2026. https://ssd.jpl.nasa.gov/horizons/
  • SIMBAD (CDS, Strasbourg) — Spican (alf Vir) ja Arcturuksen (alf Boo) koordinaatit ja V-magnitudi. https://simbad.cds.unistra.fr/simbad/
  • NASA NSSDC: Merkuriuksen tietosivu (Mercury Fact Sheet) — Merkuriuksen etäisyys Auringosta perihelissä (46,0 miljoonaa km) ja aphelissa (69,8 miljoonaa km). https://nssdc.gsfc.nasa.gov/planetary/factsheet/mercuryfact.html

Katso se omalta taivaaltasi

Lisää uutisia

Komeetta Euclid: ESAn galakseja kartoittava avaruusteleskooppi löysi ensimmäisen komeettansa

Galaksien kartoittamiseen rakennettu ESAn Euclid-avaruusteleskooppi on löytänyt ensimmäisen komeettansa, joka on saanut nimen C/2026 S1 (Euclid). Komeetta on noin 1,3 miljardin kilometrin päässä Maasta, korkealla planeettojen ratatason yläpuolella, lähes suoraan Auringon yllä. Sen rata on 85° kallellaan tähän tasoon nähden.

Osa valkoisista kääpiöistä näyttäisi läheltä vihreältä, vaaleanpunaiselta tai liilalta

Valkoiset kääpiöt ovat Auringon kaltaisten tähtien tiiviitä jäänteitä, ja yleensä ne kuvitellaan valkoisiksi tai vaaleansinisiksi. Warwickin yliopiston tutkijan Mark Hollandsin johtama tutkimus, joka julkaistiin RAS Techniques and Instruments -lehdessä 15. lokakuuta 2026, laskee, minkä värisenä valkoisen kääpiön näkisi havaitsija, joka olisi niin lähellä, että erottaisi tähden kiekon. Useimmat ovat todella valkoisia: Aurinkoa lähimmistä 152 valkoisesta kääpiöstä vain noin yksi kolmestakymmenestä poikkeaa väriltään selvästi hehkuvasta kappaleesta, ja nämä harvat näyttävät vaaleanpunaisilta tai keltaisilta. Harvinaisempien, erikseen valittujen tähtien joukosta tutkijat löysivät myös yhden, joka näyttäisi selvästi vihreältä.

MACS J0454.1-0300: Webb kuvasi kultaisen galaksijoukon ja sen gravitaatiolinssin kaaret

Webb-avaruusteleskoopin kuukauden kuva syyskuulta 2026 esittää Orionin tähdistössä sijaitsevaa galaksijoukkoa MACS J0454.1-0300. Joukon painovoima taivuttaa ja suurentaa paljon kauempana sen takana olevien galaksien valoa, ja niiden pienet kirkkaat tihentymät näkyvät joissakin tapauksissa yli 300-kertaisesti suurennettuina.

ALMAn havaintokausi 13 alkoi: hakemuksia ennätysmäärä ja uudet Band 2 -vastaanottimet

Chilessä toimivan ALMA-observatorion kolmastoista havaintokausi alkoi 1. lokakuuta 2026, ja kysyntä oli ennätyksellinen: tähtitieteilijät hakivat sen 12 metrin antennien pääryhmältä lähes yhdeksän kertaa niin paljon havaintoaikaa kuin sitä oli tarjolla. Lisäksi uusille Band 2 -vastaanottimille sai nyt ensimmäistä kertaa hakea havaintoaikaa yleisessä haussa.