SkyFlux

Komeetta Euclid: ESAn galakseja kartoittava avaruusteleskooppi löysi ensimmäisen komeettansa

Julkaistu · Päivitetty

Mustavalkoinen kuva, jossa on himmeitä galakseja ja muutama kirkas tähti. Pienellä ruudulla rajattu alue näkyy oikealla suurennettuna, ja siinä nuoli osoittaa komeettaa: lyhyttä kirkasta viirua himmeän pyöreän hunnun sisällä.
Komeetta C/2026 S1 (Euclid) Euclid-teleskoopin VIS-kameran kuvassa 20. syyskuuta 2026. Vasemmalla näkyy laajempi taivaan alue täynnä kaukaisia galakseja, oikealla on suurennettuna ruudulla rajattu alue. Komeetta näkyy lyhyenä viiruna, koska se liikkui 560 sekunnin valotuksen aikana. Sitä ympäröivä himmeä huntu on komeetan koma, pölystä ja kaasusta muodostunut pilvi. Mittakaavajanat ovat 30 ja 5 kaarisekunnin pituisia (kaarisekunti on 1/3600 astetta).ESA/Euclid/Euclid Consortium/NASA, M. Pöntinen et al. 2026 (kokoa pienennetty) · CC BY-SA 3.0 IGO

Galaksien kartoittamiseen rakennettu ESAn Euclid-avaruusteleskooppi on löytänyt ensimmäisen komeettansa, joka on saanut nimen C/2026 S1 (Euclid). Komeetta on noin 1,3 miljardin kilometrin päässä Maasta, korkealla planeettojen ratatason yläpuolella, lähes suoraan Auringon yllä. Sen rata on 85° kallellaan tähän tasoon nähden.

Komeetta galaksikartoituksen kuvissa

Euclid mittaa miljardien galaksien muotoja ja sijainteja, joiden avulla tutkitaan pimeää ainetta ja pimeää energiaa. Sitä ei ole suunniteltu liikkuvien kohteiden seuraamiseen: yleensä se kuvaa kunkin taivaan alueen vain kerran ja välttelee planeettojen ratatason suuntaista vyöhykettä, jossa on paljon asteroideja ja komeettoja ja jossa aurinkokunnan pöly kirkastaa taustataivasta.

Komeetta löytyi Euclid Deep Field North -kentästä. Se on 20 neliöasteen alue Lohikäärmeen tähdistössä, ja Euclid kuvaa sitä toistuvasti. Kenttä on lähellä ekliptikan pohjoisnapaa eli sitä taivaan pistettä, joka on suoraan planeettojen ratatason yläpuolella. Koska komeetta on niin korkealla tämän tason yläpuolella, Maasta katsottuna se näkyy muutaman asteen päässä navasta, kentän sisällä. ESA kutsuu löytöä onnelliseksi sattumaksi: komeetan reitti ja Euclidin havaintoaikataulu osuivat yksiin.

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Mikko Pöntinen kirjoitti ohjelmiston, joka etsii Euclidin kuvista liikkuvia kohteita. Ohjelma huomasi viirun, joka näkyi useissa kuvissa. Pöntinen laski, missä kohteen pitäisi olla seuraavaksi, ja löysi sen 16 valotuksesta, jotka oli otettu 16.–24. syyskuuta 2026. Kohdetta ympäröi sumea pilvi, joka paljasti sen komeetaksi. Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin alainen Minor Planet Center, johon tällaiset löydöt kootaan, julkisti löydön 8. lokakuuta, kun komeetasta oli tehty jatkohavaintoja maanpäällisillä teleskoopeilla.

Rata, joka on lähes pystyssä

Planeetat kiertävät Aurinkoa lähes samassa tasossa, mutta tämän komeetan rata on 85° kallellaan siihen nähden. Kun tämä juttu ilmestyy 28. lokakuuta 2026, komeetta on 8,9 astronomisen yksikön (au) päässä Auringosta. Yksi au on Maan etäisyys Auringosta. Komeetan korkeus planeettojen ratatason yläpuolella on lähes yhtä suuri kuin sen etäisyys Auringosta. Auringon valo kulkee komeetalle 74 minuutissa.

Perspektiivipiirros, jossa Jupiterin, Saturnuksen, Uranuksen ja Neptunuksen radat ovat litteitä ellipsejä Auringon ympärillä. Komeetan rata kohoaa vasemmalla jyrkästi planeettojen ratatasosta, kaartuu korkealla Auringon yläpuolella ja laskeutuu oikealla takaisin alas. Radan yläosaan on merkitty komeetan nykyinen sijainti ja radan Aurinkoa lähin kohta.
Nykyisten ratatietojen perusteella laskettu komeetan rata ja jättiläisplaneettojen radat. Varjostettu pinta on se osa komeetan ratatasosta, joka on planeettojen ratatason yläpuolella; radan katkoviivalla piirretyt osat ovat sen alapuolella. Pisteet näyttävät, missä planeetat ovat 28. lokakuuta 2026.Kuva: SkyFlux · JPL SBDB, JPL Horizons

Lähimpänä Aurinkoa komeetta on syyskuussa 2027, 8,7 au:n päässä. Saturnus ei käy koskaan niin lähellä Aurinkoa, mutta komeetta on silloinkin noin 8,5 au:n korkeudella planeettojen ratatason yläpuolella, joten se ei tule lähellekään yhtäkään planeettaa. JPL:n mukaan komeetta on perihelissä eli Aurinkoa lähimmässä kohdassa 20. syyskuuta, Minor Planet Centerin mukaan 2. syyskuuta. Kumpikin ratalaskelma perustuu alle kuukauden havaintoihin.

ESA mainitsee kiertoajaksi vain tuhansia vuosia, mikä on reilusti liian vähän: JPL:n nykyisen ratalaskelman mukaan kiertoaika on noin 190 000 vuotta ja Minor Planet Centerin mukaan noin 89 000 vuotta. Näin vähien havaintojen perusteella kumpikaan ratalaskelma ei sulje pois sitä, että komeetta vierailee Auringon lähellä ensimmäisen ja ainoan kerran.

Miksi komeetalla on koma näin kaukana Auringosta??

Komeetat ovat jäisiä ja pölyisiä jäänteitä aurinkokunnan synnyn ajoilta. Auringon lähellä niiden jää muuttuu kaasuksi, ja kaasu ja pöly muodostavat koman ja pyrstön. Komeettojen yleisin jää on vesijää, eikä se juuri muutu kaasuksi, kun komeetta on noin 3 au:ta kauempana Auringosta. Lähes 9 au:n päässä aktiivisuutta ylläpitää siksi todennäköisesti jokin herkemmin haihtuva jää, kuten jäätynyt hiilimonoksidi. Tämän komeetan kaasusta ei ole vielä julkaistu yhtään mittausta, joten aktiivisuuden syy on vielä vahvistamatta.

Euclid ja kaksi maanpäällistä observatoriota mittasivat koman läpimitaksi noin 10 kaarisekuntia. Komeetan etäisyydellä koma on siis noin 65 000 kilometrin levyinen eli viiden Maan läpimitan kokoinen.

Näetkö sen itse?

Ei paljain silmin eikä edes suuren harrastajakaukoputken okulaarista. Komeetan ennustettu kirkkaus lokakuun lopussa on noin 20,5 magnitudia (JPL) tai 20,7 magnitudia (Minor Planet Center). Optimistisen nyrkkisäännön mukaan kokenut havaitsija yltää pimeällä taivaalla 50 cm:n kaukoputkella noin magnitudiin 17. Komeetta on noin 25 kertaa sitä himmeämpi, ja sen valo on lisäksi levinnyt sumeaksi hunnuksi. Pitkän valotuksen kuviin komeetan saa tallennettua, ja jatkohavaintoja tehneiden joukossa oli myös harrastajien observatorioita, joiden kaukoputkien läpimitta oli 30–43 cm.

Komeetta on Lohikäärmeen tähdistössä, ja sen deklinaatio on +62°. Noin 28. pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolella, siis koko Suomessa, se ei laske koskaan. Helsingissä taivas on täysin pimeä Suomen aikaa noin klo 19 (17 UTC) alkaen, ja silloin komeetta on noin 69°:n korkeudella. Yön mittaan se painuu alemmas kohti pohjoista, ja matalimmillaan se on Suomen aikaa noin klo 4 (2 UTC), noin 32°:n korkeudella pohjoisessa. Noin 28. leveyspiirin eteläpuolella komeetta laskee osaksi yötä, ja São Paulosta ja sitä etelämpää katsottuna se ei pimeän aikaan nouse koskaan viittä astetta korkeammalle.

Lähteet ja lisenssit

  • ESA, Euclid discovers new comet (19. lokakuuta 2026) — Tästä otimme tiedot löydöstä, kuvien päivämääristä (16.–24. syyskuuta 2026), 16 valotuksesta, löytäjästä ja hänen ohjelmistostaan, Euclid Deep Field North -kentästä, Minor Planet Centerin vahvistuksesta 8. lokakuuta, noin 1,3 miljardin kilometrin etäisyydestä, komeetan sijainnista lähes suoraan Auringon yläpuolella, tuhansien vuosien kiertoajasta ja Euclidin havaintotavasta. https://www.esa.int/Science_Exploration/Space_Science/Euclid/Euclid_discovers_new_comet
  • ESAn kuvasivut komeetasta — Tästä otimme pääkuvan ja sen kuvauksen (20. syyskuuta 2026, 560,52 sekunnin valotus), uutiskortin kuvan (kahdeksan komeetan mukaan kohdistettua 89,5 sekunnin valotusta), tekijätiedot ja lisenssin. https://www.esa.int/ESA_Multimedia/Images/2026/10/Comet_C_2026_S1_Euclid_observations_in_context ja https://www.esa.int/ESA_Multimedia/Images/2026/10/A_composite_of_eight_Euclid_VIS_exposures_of_Comet_C_2026_S1_Euclid
  • ESA, Euclid's wide and deep surveys — Tästä otimme tiedot Euclid Deep Field North -kentästä: 20 neliöastetta Lohikäärmeen tähdistössä, hyvin lähellä ekliptikan pohjoisnapaa, valittu niin, että sitä voi havaita ympäri vuoden. https://www.esa.int/ESA_Multimedia/Images/2023/02/Euclid_s_wide_and_deep_surveys
  • Minor Planet Center, MPEC 2026-T146: Comet C/2026 S1 (Euclid) (8. lokakuuta 2026) — Tästä otimme ilmoitukset komasta, luettelon jatkohavaintoja tehneistä observatorioista ja niiden kaukoputkista, Minor Planet Centerin ratalaskelman (q = 8,754 au, e = 0,9956, siis a ≈ 1 993 au ja kiertoaika noin 89 000 vuotta), Minor Planet Centerin perihelipäivän (2. syyskuuta 2027) ja kirkkausennusteen. https://minorplanetcenter.net/mpec/K26/K26TE6.html
  • JPL Small-Body Database, C/2026 S1 (Euclid), ratalaskelma JPL#2 — Tästä otimme radan inklinaation (85,2°), perihelietäisyyden (8,74 au), perihelipäivän (20. syyskuuta 2027, epävarmuus 28 päivää), radan koon (a = 3 310 au, josta kiertoajaksi tulee noin 190 000 vuotta) ja sen epävarmuuden, eksentrisyyden 0,997 ± 0,007, joka ei sulje pois avointa rataa, sekä havaintojakson (16. syyskuuta – 13. lokakuuta 2026). https://ssd.jpl.nasa.gov/tools/sbdb_lookup.html#/?sstr=C/2026%20S1
  • JPL Horizons — Tästä otimme komeetan etäisyydet Auringosta ja Maasta, sen korkeuden planeettojen ratatason yläpuolella, sen paikan taivaalla ja ennustetun kirkkauden, ajankohdat, jolloin komeetta ylittää planeettojen ratatason, ja sen etäisyydet Auringosta silloin, kuvan planeettojen sijainnit ja radat sekä näkyvyyden Helsingistä ja São Paulosta. Rajan (noin 28° pohjoista leveyttä), jonka pohjoispuolella komeetta ei laske, laskimme itse: 90° − 61,8°. https://ssd.jpl.nasa.gov/horizons/
  • M. Womack, G. Sarid, K. Wierzchos, CO in distantly active comets (2017) — Tästä otimme vesijään sublimoitumisrajan, noin 3 au, ja sen, että hiilimonoksidi voi ylläpitää aktiivisuutta komeetoissa, jotka ovat tätä kauempana Auringosta. https://arxiv.org/abs/1611.00051
  • Journal of the British Astronomical Association, lukijakirjeitä kaukoputken rajamagnitudista (1999) — Tästä otimme nyrkkisäännön 3,7 + 5 log D (D millimetreinä), joka koskee kokenutta, syrjäsilmällä katsovaa havaitsijaa hyvissä oloissa; 500 mm:n kaukoputkelle se antaa magnitudiksi 17,2. https://britastro.org/journal_old/archive/ap99ltrs.htm

Katso se omalta taivaaltasi

Lisää uutisia

Osa valkoisista kääpiöistä näyttäisi läheltä vihreältä, vaaleanpunaiselta tai liilalta

Valkoiset kääpiöt ovat Auringon kaltaisten tähtien tiiviitä jäänteitä, ja yleensä ne kuvitellaan valkoisiksi tai vaaleansinisiksi. Warwickin yliopiston tutkijan Mark Hollandsin johtama tutkimus, joka julkaistiin RAS Techniques and Instruments -lehdessä 15. lokakuuta 2026, laskee, minkä värisenä valkoisen kääpiön näkisi havaitsija, joka olisi niin lähellä, että erottaisi tähden kiekon. Useimmat ovat todella valkoisia: Aurinkoa lähimmistä 152 valkoisesta kääpiöstä vain noin yksi kolmestakymmenestä poikkeaa väriltään selvästi hehkuvasta kappaleesta, ja nämä harvat näyttävät vaaleanpunaisilta tai keltaisilta. Harvinaisempien, erikseen valittujen tähtien joukosta tutkijat löysivät myös yhden, joka näyttäisi selvästi vihreältä.

MACS J0454.1-0300: Webb kuvasi kultaisen galaksijoukon ja sen gravitaatiolinssin kaaret

Webb-avaruusteleskoopin kuukauden kuva syyskuulta 2026 esittää Orionin tähdistössä sijaitsevaa galaksijoukkoa MACS J0454.1-0300. Joukon painovoima taivuttaa ja suurentaa paljon kauempana sen takana olevien galaksien valoa, ja niiden pienet kirkkaat tihentymät näkyvät joissakin tapauksissa yli 300-kertaisesti suurennettuina.

ALMAn havaintokausi 13 alkoi: hakemuksia ennätysmäärä ja uudet Band 2 -vastaanottimet

Chilessä toimivan ALMA-observatorion kolmastoista havaintokausi alkoi 1. lokakuuta 2026, ja kysyntä oli ennätyksellinen: tähtitieteilijät hakivat sen 12 metrin antennien pääryhmältä lähes yhdeksän kertaa niin paljon havaintoaikaa kuin sitä oli tarjolla. Lisäksi uusille Band 2 -vastaanottimille sai nyt ensimmäistä kertaa hakea havaintoaikaa yleisessä haussa.

SR-1 Freedom: NASAn ydinreaktorilla toimivan aluksen on määrä viedä Marsiin kolme helikopteria

NASA rakentaa SR-1 Freedom -avaruusalusta, josta tulisi ensimmäinen alus, jonka fissioreaktori toimii Maan kiertoradan ulkopuolella. Laukaisu on suunniteltu vuoden 2028 lopulle, ja aluksen on määrä viedä Marsiin SkyFall: kolme Ingenuityn pohjalta kehitettyä helikopteria.