SkyFlux

JPL 90 vuotta: kuivan joenuoman rakettikokeesta Voyagereihin ja Marsiin

Julkaistu · Päivitetty

Mustavalkoinen valokuva: kolme miestä työskentelee laitteiden ääressä hiekkaisella maalla korkean hiekkasäkkipinon vieressä. Tummaan liiviin pukeutunut mies seisoo moottorin luona, kaksi valkopaitaista on kumartunut laitteiden ylle. Ympärillä on letkuja, peltipurkkeja ja pahvilaatikko, jossa lukee Crisco.
Caltechin ryhmän koepaikka Arroyo Secossa vuonna 1936 tai 1937. JPL:n kuvauksen mukaan pölyisellä maalla oli puisia koetelineitä, paljaita johtoja ja hiekkasäkeistä tehtyjä suojavalleja. Letkuja pitkin alkoholi ja happi kulkivat todennäköisesti paineistetuista pulloista moottoriin. JPL ei kerro, miltä koepäivältä kuva on.NASA/JPL-Caltech (kokoa pienennetty) · JPL Image Use Policy

Joukko Caltechin eli Kalifornian teknillisen korkeakoulun opiskelijoita ja kaksi pasadenalaista rakettiharrastajaa sytytti 31. lokakuuta 1936 pienen rakettimoottorin Arroyo Secossa, kuivassa joenuomassa Rose Bowl -stadionin pohjoispuolella. NASAn avaruustekniikkakeskus Jet Propulsion Laboratory (JPL) pitää juuri sitä päivää perustamispäivänään.

Neljä yritystä halloweenina

Ryhmän keskushahmo oli Frank Malina, jatko-opiskelija Caltechin ilmailulaboratoriossa GALCITissa, jota johti Theodore von Kármán. Itseoppinut räjähdeasiantuntija Jack Parsons ja taitava mekaanikko Ed Forman rakensivat omia rakettejaan. Nämä kolme muodostivat sen ryhmän ytimen, jota Caltechissa alettiin myöhemmin kutsua lempinimellä Suicide Squad eli ”itsemurharyhmä”. Von Kármán vaati, että moottorin toimintaa mitataan eikä raketteja vain laukaista summamutikassa. Niinpä ryhmä rakensi mittalaitteilla varustetun koemoottorin, joka koottiin suurelta osin romuttamolta haetuista osista. Polttoaineena oli metanoli ja hapettimena happi.

Kokeet tehtiin Arroyo Secossa, koska Caltech ei halunnut kampukselleen tulipaloja eikä räjähdyksiä. Kolmesti sytytyslanka sammui, ennen kuin se ehti sytyttää moottorin. Neljännellä yrityksellä moottori syttyi, mutta samalla syttyi myös happiletku, joka sinkoili liekeissä pitkin maata, kun miehet juoksivat pakoon. Hiekkasäkit suojasivat heitä, eikä kukaan loukkaantunut. JPL:n kertomuksen mukaan moottori kävi noin kolme sekuntia, mutta työntövoimasta ei saatu mittaustietoja. Ensimmäisen kerran ryhmä onnistui mittaamaan työntövoiman 15. marraskuuta, kun sytytyslanka oli korvattu sytytystulpalla.

Armeijan rakettihankkeesta NASAn laboratorioksi

Vuonna 1939 työ sai rahoittajan: Yhdysvaltain armeijan lentojoukkojen (Army Air Corps) komentajan pyynnöstä Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) komitea rahoitti rakettien kehittämistä, jotta lentokoneet pääsisivät ilmaan lyhyiltä kiitoteiltä. Vuonna 1943 ryhmä laati armeijalle ehdotuksen siitä, miten Yhdysvallat voisi vastata Saksan V2-ohjukseen, ja kutsui siinä itseään ensimmäistä kertaa nimellä Jet Propulsion Laboratory.

Milloin JPL sitten syntyi? Vuonna 1936 ei ollut laboratoriota eikä nimeä, vaan pelkkä opiskelijoiden projekti. Nimi esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1943 ja tuli viralliseksi kesäkuussa 1944, kun armeijan asehuolto (Ordnance Corps) otti rahoituksen vastuulleen. JPL itse laskee ikänsä ensimmäisestä kokeesta.

Mittakaavassa piirretty pystysuora aikajana vuodesta 1936 vuoteen 2026. Viiva on kullanvärinen joulukuuhun 1958 asti, jolloin JPL siirtyi NASAlle, ja sen jälkeen turkoosi. Pisteet merkitsevät ensimmäistä rakettikoetta vuonna 1936, nimen ensimmäistä käyttöä vuonna 1943, Explorer 1:tä, Mariner 2:n Venus-ohilentoa, Voyagerien laukaisuja, Sojourner-mönkijää Marsissa, Ingenuityn ensimmäistä lentoa, Europa Clipperin laukaisua sekä vielä edessä olevaa päivää, jolloin Voyager 1 on yhden valopäivän päässä Maasta.
Yhdeksän merkkipaalua JPL:n ensimmäisiltä 90 vuodelta, kukin oikealla kohdallaan aikajanalla. Kohdissa, joissa tapahtumat ovat lähellä toisiaan, merkinnät on siirretty erilleen ja ohut viiva yhdistää kunkin merkinnän pisteeseensä.Kuva: SkyFlux · päivämäärät: NASA ja JPL

Armeijan Jupiter-C-raketti vei Explorer 1:n, Yhdysvaltain ensimmäisen satelliitin, kiertoradalle 1. helmikuuta 1958 kello 5.48 Suomen aikaa (3.48 UTC; Yhdysvalloissa oli vielä 31. tammikuuta). JPL oli suunnitellut ja rakentanut satelliitin ja johti myös sen lentoa. Mukana oli James Van Allenin kosmisen säteilyn ilmaisin, joka laski hiukkasia odotettua vähemmän. Van Allen päätteli, että Maan magneettikentän vangitsema säteily oli ylikuormittanut laitteen. Kaksi kuukautta myöhemmin laukaistu toinen satelliitti vahvisti säteilyvyöhykkeiden olemassaolon, ja nykyään ne tunnetaan Van Allenin vyöhykkeinä. JPL siirtyi 3. joulukuuta 1958 armeijalta juuri perustetulle siviilivirastolle NASAlle. Caltech hallinnoi JPL:ää yhä NASAn lukuun.

Laboratorio, joka pääsee perille ensimmäisenä

Mariner 2 lensi Venuksen ohi 14. joulukuuta 1962. Se oli ensimmäinen luotain, joka ohitti toisen planeetan ja lähetti sieltä mittaustietoja Maahan. Elokuussa 1977 laukaistusta Voyager 2:sta tuli ensimmäinen luotain, joka on käynyt kaikkien neljän jättiläisplaneetan luona. Kierros päättyi Neptunukseen vuonna 1989. Voyager 2:n sisarluotain Voyager 1 poistui 25. elokuuta 2012 ensimmäisenä luotaimena heliosfääristä, kuplasta, jonka aurinkotuuli puhaltaa Auringon ja sen planeettojen ympärille.

Mars Pathfinder laskeutui Marsiin 4. heinäkuuta 1997 ja päästi liikkeelle Sojournerin, ensimmäisen Marsin pinnalla liikkuneen mönkijän. Vuonna 2021 Ingenuity-helikopteri teki ensimmäisen ohjatun moottorilennon toisella planeetalla, ja kaikkiaan se lensi 72 kertaa. Europa Clipper laukaistiin 14. lokakuuta 2024, ja sen on määrä saapua Jupiterin luo huhtikuussa 2030 tutkimaan Europa-kuuta, jonka jääkuoren alla arvellaan olevan suolainen meri.

Mitä seuraavaksi??

Voyager 1:n odotetaan olevan 18. marraskuuta 2026 yhden valopäivän eli noin 26 miljardin kilometrin päässä Maasta: sinä päivänä lähetetty komento on perillä vasta 24 tunnin kuluttua. Luotainta ei näe millään optisella teleskoopilla. Ainoa yhteys siihen kulkee NASAn Deep Space Network -verkon suurten antennien kautta. JPL alkoi rakentaa verkkoa vuonna 1958, ja virallisesti se perustettiin vuonna 1963.

JPL:n seuraavia hankkeita ovat SkyFall, MoonFall, SunRISE ja NEO Surveyor. SkyFall on tarkoitus laukaista vuonna 2028, ja Marsiin laskeutuessaan se pudottaa kolme helikopteria, jotka kartoittavat pinnan alle hautautunutta jäätä. MoonFall-hankkeen lennokit toimivat rakettimoottoreilla, ja niiden on määrä laskeutua Kuun etelänavan lähelle. SunRISE-hankkeen kuusi pientä satelliittia on tarkoitus laukaista vuonna 2027. Ne lentävät muodostelmassa ja toimivat yhtenä radioantennina, jolla tutkitaan Aurinkoa. NEO Surveyor on asteroideja etsivä avaruusteleskooppi.

Merkkipäivä osuu vaikeaan aikaan: kahden vuonna 2024 tehdyn irtisanomiskierroksen jälkeen JPL vähensi lokakuussa 2025 vielä noin 550 työpaikkaa budjettipaineisiin vedoten.

Lähteet ja lisenssit

Katso se omalta taivaaltasi

Lisää uutisia

Komeetta Euclid: ESAn galakseja kartoittava avaruusteleskooppi löysi ensimmäisen komeettansa

Galaksien kartoittamiseen rakennettu ESAn Euclid-avaruusteleskooppi on löytänyt ensimmäisen komeettansa, joka on saanut nimen C/2026 S1 (Euclid). Komeetta on noin 1,3 miljardin kilometrin päässä Maasta, korkealla planeettojen ratatason yläpuolella, lähes suoraan Auringon yllä. Sen rata on 85° kallellaan tähän tasoon nähden.

Osa valkoisista kääpiöistä näyttäisi läheltä vihreältä, vaaleanpunaiselta tai liilalta

Valkoiset kääpiöt ovat Auringon kaltaisten tähtien tiiviitä jäänteitä, ja yleensä ne kuvitellaan valkoisiksi tai vaaleansinisiksi. Warwickin yliopiston tutkijan Mark Hollandsin johtama tutkimus, joka julkaistiin RAS Techniques and Instruments -lehdessä 15. lokakuuta 2026, laskee, minkä värisenä valkoisen kääpiön näkisi havaitsija, joka olisi niin lähellä, että erottaisi tähden kiekon. Useimmat ovat todella valkoisia: Aurinkoa lähimmistä 152 valkoisesta kääpiöstä vain noin yksi kolmestakymmenestä poikkeaa väriltään selvästi hehkuvasta kappaleesta, ja nämä harvat näyttävät vaaleanpunaisilta tai keltaisilta. Harvinaisempien, erikseen valittujen tähtien joukosta tutkijat löysivät myös yhden, joka näyttäisi selvästi vihreältä.

MACS J0454.1-0300: Webb kuvasi kultaisen galaksijoukon ja sen gravitaatiolinssin kaaret

Webb-avaruusteleskoopin kuukauden kuva syyskuulta 2026 esittää Orionin tähdistössä sijaitsevaa galaksijoukkoa MACS J0454.1-0300. Joukon painovoima taivuttaa ja suurentaa paljon kauempana sen takana olevien galaksien valoa, ja niiden pienet kirkkaat tihentymät näkyvät joissakin tapauksissa yli 300-kertaisesti suurennettuina.

ALMAn havaintokausi 13 alkoi: hakemuksia ennätysmäärä ja uudet Band 2 -vastaanottimet

Chilessä toimivan ALMA-observatorion kolmastoista havaintokausi alkoi 1. lokakuuta 2026, ja kysyntä oli ennätyksellinen: tähtitieteilijät hakivat sen 12 metrin antennien pääryhmältä lähes yhdeksän kertaa niin paljon havaintoaikaa kuin sitä oli tarjolla. Lisäksi uusille Band 2 -vastaanottimille sai nyt ensimmäistä kertaa hakea havaintoaikaa yleisessä haussa.