SkyFlux

Avaruusmeduusa Floridan yllä: miksi CRS-35-raketin pakokaasu hehkui ennen aamunkoittoa

Julkaistu · Päivitetty

Sinivalkoinen, harsomainen pilvikupu, jonka sisällä on punaoranssi vyö, korkealla tummansinisellä tähtitaivaalla; sen alla himmeä vaalea rengas kirkkaan pisteen ympärillä ja ohut juova, joka nousee pisteestä kupuun; vasemmassa reunassa puita ja oikeassa alakulmassa katon reuna.
CRS-35:n Falcon 9 Floridan yllä ennen aamunkoittoa: kirkas piste on itse raketti, ja sen yllä hehkuva pilvi on pakokaasua, joka oli levinnyt ohueen ilmaan niin korkealle, että auringonvalo osui siihen, vaikka maassa oli vielä pimeää.NASA/Bill White

Tiistaina 13. lokakuuta klo 10.33 UTC, noin 50 minuuttia ennen auringonnousua, Floridasta lähti Falcon 9 -raketti viemään rahtia kansainväliselle avaruusasemalle. Maassa oli vielä pimeää, mutta raketin noustessa sen pakokaasut kohosivat auringonvaloon ja levisivät taivaalle hehkuvaksi ”avaruusmeduusaksi”.

Hehkuva pilvi pimeällä taivaalla

CRS-35, SpaceX:n 35. rahtilento NASAlle, laukaistiin tiistaina 13. lokakuuta 2026 Cape Canaveralin Space Launch Complex 40 -laukaisualustalta. Laukaisupaikalla Aurinko oli vielä noin 11,5° horisontin alapuolella, ja auringonnousuun oli noin 50 minuuttia.

Raketin noustessa pakokaasut paisuivat kirkkaaksi, läpikuultavaksi kuvuksi, jonka perässä kulki pitkä pyrstö, ja taivas niiden takana oli yhä pimeä. Näky erottui kauas Floridan ulkopuolelle: Space.com julkaisi Georgian Colbertissa otetun valokuvan, ja FOX Carolina kertoi havainnoista Etelä-Carolinan luoteisosassa. Space.comin mukaan ilmiö näkyi miljoonille ihmisille, mutta luku on kielikuva eikä laskettu arvio.

Miksi pakokaasu hehkuu, kun maassa on vielä pimeää

Kun Aurinko on horisontin alapuolella, maanpinta on Maan varjossa, mutta korkealla sen yläpuolella ilma on yhä auringonvalossa. NASAn Kennedyn avaruuskeskus selittää asian yksinkertaisesti: meduusa syntyy auringonnousun tai -laskun tienoilla, kun pakokaasupilvi valaistuu kirkkaasti. Tällainen näky ilmestyy yleensä 30–60 minuuttia ennen auringonnousua tai auringonlaskun jälkeen. CRS-35 lähti noin 50 minuuttia ennen auringonnousua.

Oman geometrisen laskelmamme mukaan auringonvalo ylsi laukaisuhetkellä alustan yläpuolella vain yli noin 130 km:n korkeudessa olevaan ilmaan. Käytännössä raja oli jonkin verran korkeammalla, koska tiheä alailmakehä himmentää sen läpi viistosti kulkevaa valoa. Raketti lensi koilliseen meren ylle kohti vaalenevaa itätaivasta, jossa Maan varjon reuna oli matalammalla kuin laukaisupaikan yllä, ja pakokaasu alkoi hehkua heti, kun se nousi auringonvalossa olevaan kerrokseen.

Meduusan muoto johtuu ohuesta ilmasta. Maanpinnan lähellä ilmanpaine puristaa pakokaasun kapeaksi vanaksi, mutta korkealla paine on niin pieni, että kaasu pullistuu ulospäin. Huippuvuorten yliopistokeskuksen (UNIS) Pål Brekken mukaan ilmiö alkaa mesosfäärissä noin 80–90 km:n korkeudella, missä pakokaasu laajenee, tiivistyy ja jäätyy nopeasti. Pullistuminen alkaa jo varjorajan alapuolella ja jatkuu raketin noustessa, mutta hehkuu vain se osa, joka on kohonnut auringonvaloon.

Pilvi on enimmäkseen jäätä. Ilmatieteen laitoksen Ari-Matti Harrin mukaan tällainen kirkas vana koostuu pääosin jäätyneestä vesihöyrystä, ja värilliset juovat syntyvät rakettipolttoaineen muista kemikaaleista. Juuri nämä auringon valaisemat jääkiteet hehkuvat.

Tiesitkö?Osa yksityiskohdista on vielä selvittämättä: valokuvissa näkyy valkoisia, sinisiä, vaaleanpunaisia ja oransseja, muotoaan muuttavia pakokaasupilviä, mutta yleistä yhteyttä polttoaineen kemikaaleihin lukuun ottamatta emme löytäneet asiantuntijalähdettä, joka yhdistäisi tietyn värin tai muodon tiettyyn syyhyn.

Mitä raketti kuljetti

CRS-35 kuului NASAn Commercial Resupply Services -sopimukseen, jonka perusteella NASA maksaa yhtiöille tarvikkeiden ja tieteellisten kokeiden kuljettamisesta. Dragon-alus kuljetti yli 2 850 kg (6 300 paunaa) lastia:

  • Aurinkopaneelit: Dragonin paineistamattomassa tavaratilassa Redwiren rullalta avautuvien iROSA-aurinkopaneelien neljäs ja viimeinen pari; kumpikin paneeli on suunniteltu tuottamaan yli 20 kW.
  • Tiede: yli 40 tutkimusta, muun muassa LambdaVision-1 (keinotekoiset verkkokalvot), Stellar Spheroids (kolmiulotteinen sydänkudos), ELF-Unconventional Glass 2 (lasia, joka valmistetaan raskaammista alkuaineista kuin tavallinen piidioksidilasi) sekä MINDS, jossa tutkitaan aivo-organoidien avulla Alzheimerin ja Parkinsonin tautia sekä MS-tautia.
  • Varaosat: osia Canadarm2-robottikäsivarteen sekä simpukan tavoin avautuva suojakotelo, jossa tuodaan Maahan 30. kesäkuuta avaruuskävelyllä irrotettu, vikaantunut käsivarren nivel.
  • Laitteet: käymälän annostelupumppu ja sen esikäsittelynesteen laatua tarkkailevat anturit, robottityökalu sekä kokoon taitettava virtsankeräin, jota testataan Artemis III -lentoa varten.

Dragon C211 oli neljännellä lennollaan. Raketin ensimmäinen vaihe B1096 lensi kahdeksatta kertaa ja laskeutui laukaisualustan viereen Landing Zone 40 -laskeutumisalueelle. Sen yliäänipamaus kuului laajalti Floridan Space Coastilla.

Dragon telakoitui suunniteltua aiemmin 15. lokakuuta klo 14.27 UTC Harmony-moduulin Maasta poispäin osoittavaan telakointiporttiin, kun avaruusasema oli noin 400 km:n korkeudella Etelä-Afrikan yllä. Aluksen on määrä pysyä asemalla marraskuun puoliväliin ja laskeutua sitten mereen Kalifornian rannikon edustalle.

Aiemmat meduusat, kuplat ja spiraalit

  • 9. joulukuuta 2009, Norja: Pohjois-Norjan ja Pohjois-Ruotsin yllä näkyi noin kymmenen minuutin ajan spiraali. Venäjä vahvisti, että kyseessä oli epäonnistunut Bulava-ohjuksen koelaukaisu. Astrofyysikko Jonathan McDowell arveli, että vaurioitunut kolmannen vaiheen suutin sai rakettivaiheen pyörimään, mutta selitystä ei ole koskaan vahvistettu.
  • Lokakuu 2017, Siperia: Venäjän puolustusministeriön mukaan taivaalla hehkunut ”kupla” johtui Topol-M-ohjuksesta, joka oli laukaistu Luoteis-Venäjän Plesetskistä kohti Kamtšatkan Kuran ohjuskoealuetta; lentorata kulkee Siperian yli.
  • 22. joulukuuta 2017, Kalifornia: Iridium-satelliittien laukaisu Vandenbergistä noin 30 minuuttia auringonlaskun jälkeen näkyi Phoenixiin asti, ja Los Angelesin palolaitos antoi tiedotteen ”salaperäisestä valosta”.
  • 6. toukokuuta 2022, Florida: aamunkoittoa edeltänyt Starlink-laukaisu näkyi Georgian Savannahiin asti.
  • 2. toukokuuta 2024, Viro: kun ihmiset odottivat revontulia, taivaalle ilmestyi hehkuva spiraali. Kyse ei ollut nousevan raketin pakokaasupilvestä: virolaisten asiantuntijoiden mukaan se oli todennäköisimmin kiertoradalla ollut SpaceX-raketin ylempi vaihe, joka pyöri hitaasti ja päästi tehtävänsä lopuksi ulos jäljelle jääneen polttoaineen.
  • Yö 16.–17. huhtikuuta 2026, Suomi: Plesetskistä laukaistu Sojuz valaisi yötaivaan, ja hätäkeskukseen tehtiin useita ilmoituksia. Se nähtiin itärajan tuntumassa, Kuopiossa ja Seinäjoella sekä Norjassa ja Ruotsin Uumajassa.

Olisiko CRS-35:n meduusan voinut nähdä Euroopasta?

Ei olisi, ja syitä on kaksi. Ensinnäkin etäisyys: Florida on tuhansien kilometrien päässä Euroopasta, ja vaikka kohde olisi yhtä korkealla kuin avaruusasema, 400 km:n korkeudella, se jää horisontin taakse, jos katsoja on kauempana kuin noin 2 200 km – eikä pakokaasu ollut edes niin korkealla. Toiseksi klo 10.33 UTC koko Euroopassa oli jo päivä, ja meduusa erottuu vain silloin, kun auringon valaisema pakokaasupilvi on pimeää taivasta vasten.

Näin näet avaruusmeduusan itse

  • Ajoitus: etsi laukaisuja, jotka tapahtuvat enintään noin tunti ennen auringonnousua tai auringonlaskun jälkeen.
  • Aikataulut: laukaisuyhtiöt julkaisevat tavoiteajat, mutta laukaisupäivät siirtyvät usein, joten tarkista tilanne vielä samana päivänä.
  • Suunta: katso laukaisupaikan ja raketin lentoradan suuntaan. Muutaman sadan kilometrin päästä pakokaasupilvi näkyy melko matalalla, mutta se levittäytyy laajalle ja voi viipyä taivaalla.
  • Pohjois-Euroopassa: osa Plesetskin laukaisuista näkyy Suomeen, ja raketin ylempi vaihe, joka päästää kiertoradalla polttoainetta ulos, voi ilmestyä taivaalle täysin varoittamatta, kuten Viron yllä vuonna 2024.

Lähteet ja lisenssit

Katso se omalta taivaaltasi

Hanki se Google PlaystäEi vielä iOS:llä

Lisää uutisia

Orionidit eli Halleyn komeetan pöly huipussaan 21.–22. lokakuuta — parhaiten pimeinä tunteina ennen aamunkoittoa

Joka lokakuu Maa kulkee Halleyn komeetan irrottaman pölyvirran läpi, ja hiukkaset iskeytyvät yläilmakehään 66 kilometriä sekunnissa — nopeammin kuin useimpien suurten parvien hiukkaset. Vuonna 2026 maksimi on 21. lokakuuta noin klo 18.30 UTC, ja paras yö on 21.–22. lokakuuta. Tänä vuonna taivaalla on kirkas Kuu, josta on valaistuna noin 80 prosenttia, ja se pysyy näkyvissä pitkälle yli puolenyön, joten havaitsemiseen kannattaa käyttää tunnit sen laskun ja aamuhämärän alun välissä — SkyFlux näyttää kummankin ajan sinun sijainnillesi. Alempana kerrotaan, milloin ja minne katsoa, miksi meteorit ovat niin nopeita ja pöly niin vanhaa, miksi Maa ylipäätään osuu siihen ja miten Jupiter silloin tällöin kokoaa pölyä tiheiksi säikeiksi, jotka saavat aikaan purkauksen. Lopuksi realistinen arvio: noin 9–15 meteoria tunnissa pimeän maaseututaivaan alla, ja kaupungin lähellä vähemmän.

Leonidit huipussaan 17.–18. marraskuuta — kerran lumisateen lailla satanut parvi on tänä vuonna hiljainen

Juuri ennen puoltayötä UTC-aikaa 17.–18. marraskuuta 2026 välisenä yönä Maa kulkee komeetta 55P/Tempel-Tuttlen pölyn läpi, ja leonidit ovat huipussaan. Tänä vuonna parvi jää vaatimattomaksi: ZHR on noin 15 (ZHR-luku on laskennallinen meteorimäärä tunnissa ihanteellisella taivaalla; siitä tarkemmin alempana), eikä tälle vuodelle julkaistu malli löydä yhtään pölyvanaa, joka nostaisi meteorimäärää tuntuvasti. Olosuhteet ovat silti hyvät: puoliksi valaistu Kuu laskee pohjoisessa ennen puoltayötä ja etelässä tunnin tai kaksi sen jälkeen, ja radiantti eli se piste, josta meteorit näyttävät lentävän, on korkealla aamunkoittoa edeltävinä viimeisinä pimeinä tunteina. Leonidit eivät myöskään ole mikä tahansa parvi. Ne ovat suurista parvista nopeimmat, ne tulevat Maata lähes suoraan vastaan, ja eräänä yönä vuonna 1833 ne siirsivät meteorit sääilmiöiden joukosta tähtitieteen piiriin. Tässä jutussa kerrotaan, milloin ja minne katsoa, miksi meteorit ovat niin nopeita, mitä tapahtui vuosien 1833, 1966 ja 1999 myrskyissä — ja mitä mallit sanovat seuraavasta.

Draconidit huipussaan 8.–9. lokakuuta 2026 — pohjoisilla leveyksillä radiantti on korkeimmillaan illalla, mutta huipun ajankohta ei riipu radiantin korkeudesta

9. lokakuuta 2026 noin klo 1.20 UTC Maa ylittää komeetta 21P/Giacobini-Zinnerin pölyvirran — Euroopassa, Afrikassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa se on 8.–9. lokakuuta välinen yö. Useimmista meteoriparvista näkyy enemmän meteoreja aamua kohti, ja siihen on hyvä syy. Draconidit tekevät päinvastoin, eikä syy ole se, jonka useimmat oppaat kertovat. Tässä jutussa on neljä asiaa: laskettu kaari, joka osoittaa, että parvi todella käyttäytyy päinvastoin; selitys, joka kertoo myös, miksi perseidit ja geminidit vahvistuvat aamua kohti; katsaus komeettaan, jonka virran halki Maa kulkee; ja rehellinen ennuste vuodelle 2026: ZHR noin viisi, joten näyttävää näytöstä ei ole luvassa. Mukana on myös se, minkä oppaat yleensä sivuuttavat: pohjoisilla leveyksillä radiantti on korkeimmillaan illalla, mutta parven maksimi osuu tiettyyn UTC-hetkeen — joten se, mikä yösi tunneista on paras, riippuu sijainnistasi — ennen kaikkea pituusasteesta, mutta myös leveysasteesta.

Saturnus näkyy koko yön 4. lokakuuta — näin löydät sen

4. lokakuuta 2026 Saturnus on oppositiossa — Maa asettuu Auringon ja Saturnuksen väliin, ja planeetta on lähempänä meitä kuin kertaakaan muulloin tänä vuonna. Tämä ei ole pelkkä kalenterimerkintä. Se tarkoittaa kolmea asiaa yhtä aikaa: Saturnus nousee auringonlaskun aikaan, näkyy koko yön ja on vuoden kirkkaimmillaan. Tämä juttu kertoo, miten yö etenee, mistä ilmansuunnasta Saturnus löytyy ja mitä paljain silmin, kiikarilla ja kaukoputkella rehellisesti sanottuna näkee — ja paljastaa laskelmista nousseen yllätyksen: paras yö ei ehkä olekaan 4. lokakuuta.