SkyFlux

PLANEETAT

Venuksen suurin kirkkaus: miksi aamutähti on kirkkaimmillaan sirppinä

Julkaistu · Päivitetty

Vasemmalla viisi Venuksen kiekkoa samassa mittakaavassa: suuresta, lähes valaisemattomasta kiekosta 25. lokakuuta 2026 pieneen täyteen kiekkoon 9. elokuuta 2027. Korostettuna on 27. marraskuuta, lähellä suurinta kirkkautta. Oikealla taivas Helsingissä 27. marraskuuta porvarillisen aamuhämärän alkaessa: Venus ja Spica vierekkäin eteläkaakossa ja Merkurius alempana, lähempänä horisonttia.
Venuksen vaihe ja näennäinen koko viitenä päivänä. Kaikki kiekot on piirretty samaan mittakaavaan, ja vertailun helpottamiseksi valo tulee niissä kaikissa vasemmalta: 27. marraskuuta, lähellä suurinta kirkkautta, kiekon läpimitta on 42″ ja siitä on valaistuna 24 %. Oikealla taivas Helsingissä (60,2° pohjoista leveyttä) 27. marraskuuta porvarillisen aamuhämärän alkaessa klo 5.49 UTC. Tiedot: JPL Horizons, SIMBAD.SkyFlux · JPL Horizons · SIMBAD (CDS)

Marraskuun lopulla Venus saavuttaa aamutähtenä suurimman kirkkautensa: sen magnitudi on −4,9 (magnitudiasteikolla mitä pienempi luku, sitä kirkkaampi kohde). Kiekosta on silloin valaistuna vain neljännes, ja silti Venus on kirkkaampi kuin koskaan täysin valaistuna. Kun kiikarin pitää tukevasti paikallaan, sirpin voi erottaa.

Miksi Venus on kirkkaimmillaan sirppinä

Venuksen rata on Maan radan sisäpuolella, joten planeetan vaihe ja sen etäisyys meistä muuttuvat yhdessä. Auringon takana Venuksen kiekko on täysin valaistu, mutta planeetta on silloin noin 259 miljoonan kilometrin päässä ja läpimitaltaan vain 9,6 kaarisekuntia (kaarisekunti on 1/3600 astetta). Lokakuun lopulla Venus kulkee Maan ja Auringon välistä: se on silloin 41 miljoonan kilometrin päässä ja läpimitaltaan 61 kaarisekuntia, mutta se kääntää meitä kohti yöpuolensa, joten kiekosta on valaistuna alle 1 %.

Näiden ääripäiden välillä kirkkaus riippuu sekä siitä, kuinka suuri osa kiekosta on valaistuna, että siitä, kuinka lähellä planeetta on. Venus on 27. marraskuuta 60 miljoonan kilometrin päässä ja läpimitaltaan 41,7 kaarisekuntia, ja kiekosta on valaistuna 24 %. Valaistun sirpin näennäinen pinta-ala on noin 4,6 kertaa suurempi kuin täyden kiekon pinta-ala Venuksen ollessa Auringon takana. Venus loistaa silti vain noin 2,5 kertaa kirkkaammin (magnitudi −4,9, täyden kiekon −3,9), koska sirppivaiheessa auringonvalo osuu Venuksen näkyviin pilviin viistosti ja pilvikerroksen jokainen kohta näyttää siksi himmeämmältä. Suurempi valaistu pinta-ala lisää kirkkautta kuitenkin enemmän kuin tämä himmeneminen vähentää sitä.

Kirkkauden huippu on hyvin loiva. JPL Horizonsin mukaan se osuu 24.–26. marraskuuta; SkyFluxin kalenterissa käytetty Astronomy Engine -ohjelmakirjasto soveltaa toista kirkkauskaavaa ja ajoittaa huipun 27. marraskuuta klo 1.47 UTC. Marraskuun 22. ja 30. päivän välillä kirkkaus muuttuu kummankin mallin mukaan alle 0,02 magnitudia, niin vähän, ettei silmä sitä huomaa.

Mihin katsoa

Katso idän ja etelän väliin auringonnousua edeltävän tunnin aikana. Porvarillinen aamuhämärä alkaa, kun Aurinko on 6° horisontin alapuolella. Sen alkaessa 27. marraskuuta paikallista aikaa Venus näkyy näin:

  • 60,2° pohjoista leveyttä (Helsinki): 18°:n korkeudella eteläkaakossa; porvarillinen aamuhämärä alkaa 59 minuuttia ennen auringonnousua.
  • 59,4° pohjoista leveyttä (Tallinna, Tukholma): 18°:n korkeudella eteläkaakossa; porvarillinen aamuhämärä alkaa 57 minuuttia ennen auringonnousua.
  • 40° pohjoista leveyttä (Madrid, New York): 27°:n korkeudella kaakossa; porvarillinen aamuhämärä alkaa 33 minuuttia ennen auringonnousua.

Myös eteläisellä pallonpuoliskolla Venus näkyy hyvin: Sydneyssä (33,9° eteläistä leveyttä) se on 17°:n korkeudella täsmälleen idässä.

Pohjoisilta leveysasteilta katsottuna Spica, Neitsyen tähdistön kirkkain tähti, on 27. marraskuuta noin 3,5° Venuksesta oikealle ja hieman sitä alempana; Merkurius on noin 20° Venuksesta alavasemmalle, lähellä horisonttia. Sydneystä katsottuna Spica on Venuksen yläpuolella ja Merkurius Venuksesta alaoikealle. Juttumme ”Merkurius aamutaivaalla: etsi se Venuksen avulla ennen auringonnousua” kertoo, miten Merkuriuksen löytää.

Jos haluat nähdä, missä Venus on omalla taivaallasi, avaa SkyFluxin taivaskartta.

Venuksen sirppi kiikarilla

Sirppi on läpimitaltaan vain 41,7 kaarisekuntia, joten useimmat eivät erota sen muotoa paljain silmin. 8- tai 10-kertaisella kiikarilla katsottuna sirpin näennäinen läpimitta on noin viidesosa paljain silmin nähdyn Kuun läpimitasta. Sky & Telescope -lehden Bob King kirjoitti helmikuussa 2025, että Venus, josta oli silloin valaistuna 32 % ja jonka läpimitta oli 35,8 kaarisekuntia, oli niin suuri, että sen muodon erotti helposti 8×42-kiikarilla. Tänä marraskuuna sirppi on suurempi, vaikkakin kapeampi.

  • Tue kiikari seinää tai pylvästä vasten: tärisevä kuva sumentaa sirpin muodon.
  • Katso mieluummin hämärässä kuin täysin pimeässä: vaaleneva taivas hillitsee Venuksen häikäisevää loistetta.
  • Valaistu puoli osoittaa kohti Aurinkoa, joka on vielä horisontin alapuolella: pohjoisilta leveysasteilta katsottuna sirpin kupera reuna on alavasemmalla, eteläiseltä pallonpuoliskolta katsottuna alaoikealla.

Laita kiikari pois ennen auringonnousua. Aurinko nousee samalta taivaan alueelta, ja lyhytkin vilkaisu siihen kiikarilla voi vaurioittaa silmiä pysyvästi.

Kalifornian tiedeakatemian (California Academy of Sciences) mukaan Venus on niin kirkas, että kokeneet havaitsijat voivat löytää sen päivätaivaalta, jos he tietävät tarkalleen, mihin katsoa. Jos haluat kokeilla sitä turvallisesti, asetu niin, että jokin rakennus peittää nousevan Auringon, ja seuraa Venusta koko ajan paljain silmin, kun aamuhämärä vaihtuu päivänvaloksi.

Lähteet ja lisenssit

Katso se omalta taivaaltasi

Hanki se Google PlaystäEi vielä iOS:llä

Lisää uutisia

Osa valkoisista kääpiöistä näyttäisi läheltä vihreältä, vaaleanpunaiselta tai liilalta

Valkoiset kääpiöt ovat Auringon kaltaisten tähtien tiiviitä jäänteitä, ja yleensä ne kuvitellaan valkoisiksi tai vaaleansinisiksi. Warwickin yliopiston tutkijan Mark Hollandsin johtama tutkimus, joka julkaistiin RAS Techniques and Instruments -lehdessä 15. lokakuuta 2026, laskee, minkä värisenä valkoisen kääpiön näkisi havaitsija, joka olisi niin lähellä, että erottaisi tähden kiekon. Useimmat ovat todella valkoisia: Aurinkoa lähimmistä 152 valkoisesta kääpiöstä vain noin yksi kolmestakymmenestä poikkeaa väriltään selvästi hehkuvasta kappaleesta, ja nämä harvat näyttävät vaaleanpunaisilta tai keltaisilta. Harvinaisempien, erikseen valittujen tähtien joukosta tutkijat löysivät myös yhden, joka näyttäisi selvästi vihreältä.

MACS J0454.1-0300: Webb kuvasi kultaisen galaksijoukon ja sen gravitaatiolinssin kaaret

Webb-avaruusteleskoopin kuukauden kuva syyskuulta 2026 esittää Orionin tähdistössä sijaitsevaa galaksijoukkoa MACS J0454.1-0300. Joukon painovoima taivuttaa ja suurentaa paljon kauempana sen takana olevien galaksien valoa, ja niiden pienet kirkkaat tihentymät näkyvät joissakin tapauksissa yli 300-kertaisesti suurennettuina.

ALMAn havaintokausi 13 alkoi: hakemuksia ennätysmäärä ja uudet Band 2 -vastaanottimet

Chilessä toimivan ALMA-observatorion kolmastoista havaintokausi alkoi 1. lokakuuta 2026, ja kysyntä oli ennätyksellinen: tähtitieteilijät hakivat sen 12 metrin antennien pääryhmältä lähes yhdeksän kertaa niin paljon havaintoaikaa kuin sitä oli tarjolla. Lisäksi uusille Band 2 -vastaanottimille sai nyt ensimmäistä kertaa hakea havaintoaikaa yleisessä haussa.

SR-1 Freedom: NASAn ydinreaktorilla toimivan aluksen on määrä viedä Marsiin kolme helikopteria

NASA rakentaa SR-1 Freedom -avaruusalusta, josta tulisi ensimmäinen alus, jonka fissioreaktori toimii Maan kiertoradan ulkopuolella. Laukaisu on suunniteltu vuoden 2028 lopulle, ja aluksen on määrä viedä Marsiin SkyFall: kolme Ingenuityn pohjalta kehitettyä helikopteria.